"Vertaus palvelijoille uskotuista rahoista" - Muutamia ajatuksia (kinkerit 2008)

Matt. 25:14-30 
14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15   Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 
16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 
19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 
22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' 
24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' 

Muutamia termien selityksiä ja sovellutuksia:

Rikas mies = Häntä voidaan pitää Jeesuksena (joskin toisenlaisiakin tulkintoja on esitetty). Tämä vaikutelma korostuu ajatuksesta, että mies muuttaa pois maasta ja palaa pitkän ajan kuluttua. Viittaus Jeesuksen taivaaseen astumiseen ja paluuseen (paruusia)  on melko ilmeinen. Yhtä lailla ilmausta 'Herran ilojuhla' voidaan pitää viittauksena taivaallisen riemujuhlaan. Laajemmat tekstiyhteydet, mm. Jeesuksen puheet lopunajoista ja viimeisistä päivistä, tukevat edelleen mainittuja tulkintoja. 

Palvelijat = alkuristityt, ja sitä myöten tietysti myös me. Alkukristityt alkoivat jo olla huolissaan Herransa paluun viivästymisestä, joten sen pian koittavasta todellisuudesta oli syytä muistuttaa. Odotuksessa ei saanut laiskistua ja luulla, ettei eihän tässä mitään - Herran päivä tulee kuin varas yöllä! Siksi hänen palvelijoitaan kehotetaan toimeliaisuuteen. 

Jeesuksen paluusta ja tilivelvollisuudesta ei ainakaan viime aikaisessa luterilaisessa perinteessä ole puhuttu liikaa. Opetus on kuitenkin perin raamatullinen: ”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan” (Mt 16:27). 

Talentti (KR1938 'leiviskä') = suuri rahayksikkö, UT: n aikana 6000 denaaria; 1 denaari päivämiehen työpalkka. 1000 talenttia (vrt. Tuhannen talentin kinkerit) = 6 000 000 denaaria, 6 miljoonaa työvuotta! Ks. myös Mt 18:23-35, jossa 10 000 talentin velka annetaan anteeksi, eli kyseessä on nykyrahassa miljardit.

Sovellettaessa talentin merkitystä voi esimerkiksi tuoda esille sen, mitä se tarkoittaa Englannin kielessä: esim. erityistä fyysistä, henkistä, taiteellista tai järjellistä lahjakkuutta. Vrt. 'Talent Show.'

Vertauksesta selitettäessä on parasta keskittyä siihen, että huomionarvoista on se, että isäntä antaa ylipäätänsä mitään palvelijoidensa hoidettavaksi/omaksi. Mikään pakko hänellä ei siihen ollut. Pienenkin raha ' talentti' oli enemmän kuin armelias summa. Kyse on isännän armosta (Jumalan armosta) ja palvelijoiden (meidän) halusta vastata siihen.   

Samoin on tärkeää tuoda esille se, mikä on kristityn tärkein talentti, aarre: ”Kristus meissä.” Tämän talentin sanomaa meitä on kutsutta viemään eteenpäin, ei kätkemään sielujemme pimentoon. Evankeliumin sanomaan ei voi pitää itsekkäästi itsellään. Vrt. Vuorisaarna: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille...” Olemmeko yhtä huolissamme evankeliumin sanoman leviämisestä kuin taloudellisten sijoituksien kasvamisesta? Emme varmastikaan!      

Antaa, uskoa haltuunsa (paradidoomi) = Kyseinen verbi antaa ymmärtää, että rikas mies ei vain uskonut omaisuuttaa lainaksi ja hoidettavaksi, vaan jollakin tavalla omaksi. Verbi voidaan siis kääntää sanoin 'luovuttaa' , 'luopua kontrollista' yms. Tätä ajatusta tukee vertauksen loppu, jossa yhden talentin palvelijalta otetaan pois se ainoakin ja annetaan kymmenen talentin omistajalle. Raha ei päädy omistajalle. Toisaalta paha ja kelvoton palvelina selvästikin ymmärsi niin, että talentti kuului koko isännälle (”Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi”). 

Tämä viimeksi mainittu ajatus antaa mahdollisuuden soveltamiseen. Jumala ei ole antanut lahjojamme pelkäksi lainaksi, vaan aidosti meidän hoidettaviksi. Hyvän lahjojensa hoitaminen koituu lähimmäistensä ja oman itsensä siunaukseksi. Vaikka olemme saaneet kykyjämme lahjaksi, niin silti olemme velvolliset tekemään tilin niiden hyödyntämisestä Kaikkivaltiaan edessä. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä.  

Kyky (dynamis) =  esim. voima, kyky, valta, väkevyys ja rikkaus. Jokainen palvelija saa osansa oman kykynsä mukaan. Vertauksen lähtökohta on näin hyvin realistinen: kaikille ei ole suinkaan annettu samoja kykyjä, eikä samaa määrää. Evankeliumi löytyy kuitenkin suhteellisesta vastuusta, joka on kaikille sama.  (Vrt. Lk 12:47: ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”)  

Sanonnan ”kullekin kykyjensä mukaan” mahdollisia sovellutuksia:

1. Jokaisella on omat lahjansa, kykynsä ja valtansa. Jokainen on samanarvoinen Jumalan edessä, niin kuin kaikissa muissakin suhteissa riippumatta lahjojensa, kykynsä tai valtansa määrästä. 

2. Kaikilta vaaditaan saman verran uskollisuutta lahjojensa käyttämisessä, ei määrissä, vaan sydämen suhteessa Jumalaan = jokainen tekee voitavansa = jokainen tekee sen, mikä on hänen tehtävänsä, pitää huolen omien lahjojensa käyttämisestä. Määrien mittaaminen on helppoa, mutta laadun ja sisällön mittaamisen voi tehdä vain Taivaallinen Isämme ja Jeesus, joka sanoi, että hän tunsi ihmisen sisimmän. 

3. Tämä lopettaa ihmisten keskinäisen vertailemisen ja kilpailun. Jokainen kilvoittelee itsensä kanssa eikä toisten kanssa. Kaikki ovat samalla viivalla. 

4. Jokainen on tilivelvollinen Jumalalle siitä, mitä on lahjoillaan tehnyt. Voimme vertailla vain Jeesukseen, joka on esikuvamme uskollisuudessa ja nöyryydessä. 

5. Kirjanoppineiden lainsäädäntö hyväksyi maahan kaivamisen laillisena vieraitten rahojen säilyttämistapana. Jos rahat varastettiin maasta, oli rahojen hoitaja vastuusta vapaana. Vertauksen kolmas mies halusi kaikin tavoin kiertää vastuunsa tehtävästään ja vieritti siitä syyn muille. 

6. Kolmas mies kieltäytyi yhteistyöstä toisten kanssa. Hän ei luottanut toisiin. 

7. Kolmas mies eristäytyi ja sulkeutui kuoreensa. Hän halusi pestä kätensä kokonaan tästä tehtävästä, "tehkööt toiset"! Huom. ”Sinä kelvoton ja laiska palvelija”.

8. Kolmas mies kieltäytyi käyttämästä saamaansa lahjaa, saamaan kutsumustaan, saamaansa tehtävää. 

9. Kolmas mies väheksyi lahjan Antajaa sekä itseään. 

Tulkintaa vertauksesta ja virikkeitä keskusteluihin:

Aluksi on syytä sukeltaa tekstin maailmaan ja nostaa sieltä nousevia kysymyksiä esiin. Esim. kertomuksen hahmoista kerrotut piirteet voivat olla valaisevia. Kontrastit ovat ilmiselviä.

1. Ahkeruus vs. laiskuus
Kaksi palvelijoista ryhtyivät heti toimeen, kun taas kolmas palvelija kuvataan laiskaksi isännän suulla. Kristittyjä kutsutaan nimenomaisesti ahkeriksi Jumalan työtovereiksi hänen sadonkorjuussaan (Mt 9:37, 38; 10:10; 20:1, 2, 8). Laakereille jääminen ei sovi kuvaan mukaan.

2. Hyvä vs. paha 

Isäntä kutsuu kahta palvelijaansa sanalla “hyvä" (agathos) ja kolmatta sanalla "paha" (poneros). Nämä sanat ovat samoja, joita Jeesus käyttää puhuessaan hyvistä ja pahoista puista sekä niiden hedelmistä (Mt 7: 17-19), kuin myös ihmisistä, jotka tuovat sydämensä syvyyksistä esiin hyviä/pahoja aarteita. Tämä voisi viitata siihen, että hyvät palvelijat eivät olleet hyviä siksi, koska he tuplasivat tuottonsa, vaan siksi että he olivat jo hyviä “puita” ennen talenttiensa saamistaan. Paha palvelija oli näin ollen jo valmiiksi mätä. Tämän perusteella lopputulos ei siis ollut mikään yllätys. 

3. Avokätinen vs. ankara isäntä 

Kaksi ensimmäistä palvelijaa iloitsevat isäntänsä avokätisyydestä “Herra, sinä annoit minulle.” Kolmas sen sijaan keskittyy isäntänsä ankaruuteen ja hänen pelkoonsa: “Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies.” 

Kolmannen palvelijan väärät mielikuvat Herrasta ohjasivat hänen toimintaansa. Herran ominaisuuksiin omiaan kohtaan eivät kuulu ankara ja pelottava. Hän nimenomaan “rakkaus”, sekä laupias ja armollinen. Vääristä mielikuvista emme mekään ole päässeet – Jumalasta elää sitkeästi kuvia, jotka ovat suuressa ristiriidassa sen rakkauden Jumalan kanssa, jonka kohtaamme Kristuksessa. Nämä ovat uhka, joita vastaan pitää taistella rukouksella, sanankuulolla ja lukemisella. Väärät mielikuvamme voivat olla suurena esteenä jumalyhteydellemme, vaikkeivat ne määrääkään tosi Jumalan ominaisuuksia – hän pysyy iäti armollisena, vaikka me pitäisimme häntä ankarana.       

Voidaan myös ajatella, että paha palvelija käytti Jumalan ankaruutta tekosyynä. Mielin kielin hän sanoo tähän tyylin: “Kun sinä nyt olet ankara mies, niin sinun pelossasi en uskaltanut tehdä mitään.” Näin hän vieritti – ainakin omasta mielestään – syyn onnistuneesti Herransa niskoille.     

4. Toimia uskomustensa mukaan vs. jättää toimimatta uskomustensa mukaan

Jos kerran kolmas palvelija tiesi, että hänen isäntänsä oli ankara mies, niin miksi hän ei vienyt rahoja pankkiin? Silloin isäntä olisi saanut edes koron (= minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut) sijoitukselleen. Jos hän kerran väitti tietävänsä millainen isäntä on, niin miksei osannut toimia oikein ja varautua tilitykseen isäntänsä edessä. 

5. Kykyjensä hyödyntäminen vs. kykyjensä hyödyntämättä jättäminen 

Palvelija, joka sai vähän ja joka ei käyttänyt kykyjään, menetti talenttinsa. Ensimmäinen palvelija, joka sai eniten talentteja ja joka ilmeisestikin käytti kykynsä maksimaalisesti, sai vielä enemmän. Paha palvelija oli laiska ja täysin kunnianhimoton (hyvässä mielessä). Hyvä palvelija puolestaan pisti parastaan ja halusi näyttää isännälleen hoitavansa homman kotiin. 

Jumala on antanut meille lahjoja ja vastuita: “Kullekin kykyjensä mukaan”, kuten sanassa sanotaan. Jumalan oletusarvo ei ole, että hän saa sijoituksen sellaisenaan takaisin. Hän toivoo, että voisimme antaa hänelle jotakin takaisin siitä hyvästä, mitä hän on lahjoittanut. Meidän tulee pistää hyvä kiertämään, kuten virsi 433 ohjaa: “Sä kätes voima ja sydämes maas hyväks käytä ja veljies. Jokainen hyödytön hetkistäs on hukkaan tuhlattu leiviskäs.”

6. ilo vs. pimeys 

Kaksi ensimmäistä palvelija kutsutaan Herran ilojuhlaan. Kolmas heitetään ulos pimeyteen. 

Voisi olettaa, että hyvät palvelijat tekivät ilolla Herran työtä ja hankkivat hänen sijoituksilleen voittoa. Raamatun sana “Herra ei anna työnne mennä hukkaan” oli heidän valonaan. He elivät ilon ja vapauden maailmassa jo ennen riemujuhlaa. Toisin oli pahalla palvelijalla. Hän eli synkkyydessä ja väärien ajatustensa vankina. Pelko tukahdutti hänen elämänilonsa. Hän ei riskeerannut mitään, eikä siksi saanutkaan yhtään mitään. 

Miten me elämme Suomen seurakunnissa? Onko ilo päällimmäisenä? Vai elämmekö maailmassa, jossa pelätään joka ikistä virhettä? Kätkemmekö lahjamme, joilla voisimme palvella seurakuntaa, samoin kuin paha palvelija vain siksi, ettemme tekisi virheitä? Elämme todeksi vapauden ja ilon evankeliumia vai kyhnytämmekö pimeydessä ja pelossa, eläen kuin Jeesus ei olisikaan voittanut kuolemaa ja ylösnoussut?      

“Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Vallitkoon tämä sana seurakunnissa ja niiden vapaaehtoistyössä.

Missä on evankeliumi (= anteeksiantamus) tässä vertauksessa?

Kun tässä vertauksessa korostetaan tekemistä ja oikein toimimista, niin missä tässä on sitten evankeliumi = anteeksiantamus ja vapautus? Julma tuomio kerrotaan lopussa ja se voi helposti jäädä päällimmäiseksi mieleen.

Evankeliumi on siinä, että Jeesus antoi itsensä, hoiti oman leiviskänsä, tehtävänsä ja lahjansa. Tämän hän teki rakastamalla meitä viimeiseen asti ja antamalla itsensä meidän edestämme. Ilosanoma tulee siis koko Raamatun pelastusanomasta käsin esille. 2. Kor 8:9 sanotaan: ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.”

Jeesuksen tähden voimme saada anteeksi ja uuden voiman elämämme arkisimpiin ja vaikeimpiin tehtäviin, ihmissuhteisiin ja elämän tilanteisiin. Anteeksiantamus ja armo vapauttavat muutokseen. Armahdettuna on hyvä elää. Ei tarvitse elää katkeroituneena ja epäonnistuneena. Ei enää tarvitse tuijottaa omiin mahdollisuuksiinsa, olosuhteiden hankaluuteen ja syytellä toisia, vaan saa palvella iloisesti omilla lahjoillaan/lahjallaan. Mieluummin pieni ja oikein päin kuin suuri ja väärinpäin! 

Kysymyksiä mietittäväksi: 

1. Mikä tai mitkä on/ovat minun "leiviskäni", lahjani, tehtäväni, vastuuni? 
2. Miksi väheksyn tätä leiviskääni/lahjaani, tehtävääni, vastuutani? 
3. Miten minä hoidan sen? 
4. Haluanko paeta ja vierittää vastuun toisille ja syyttää toisia / systeemiä siitä, että minä jätän oman osuuteni tekemättä?

Muutamia rohkaisun sanoja leivisköiden haltijoille:

1. Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.
2. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle - ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.
3. Kun pilvet täyttyvät vedellä, ne valavat sateen maahan, ja kun puu kaatuu, kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa, niille sijoilleen se jää.
4. Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
5. Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo.
6. Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen - ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla. Saarn 11:1-6 

Lopuksi:

Jeesus ei kertonut tätä vertausta taloutta opettaakseen, vaan talentti on meidän elämämme ja siinä nimenomaan meidän luottamuksemme Taivaalliseen Isään. Tärkein talentti on uskomme, jonka evankeliumi on synnyttänyt. Sen viejiksi meidät on kutsuttu.

Kaksi ensimmäistä palvelijaa elivät elämäänsä rohkeasti. He luottivat elämään. Heillä oli näkyjä ja ideoita ja he näkivät vaivaa toteuttaakseen niitä. Isännän paluun hetki oli heille iloinen ja odotettu. He pääsivät kertomaan miten hyvin oli mennyt. Toki oli ollut varmasti hetkellisiä takaiskuja, mutta niistäkin oli selvitty. Elämä oli kantanut. Jumalan armossa oli kyllin. 

Kolmannen palvelijan tragedia oli väärä jumalakuva. Hänen mielikuvissaan isäntä oli ennen kaikkea kova ja vaativa. Siksi hän ei ollut uskaltanut muuta kuin kaivaa talenttinsa näennäiseen turvaan - maahan:"Minä pelkäsin". Ja mikä traagisinta: Hänen kuvansa Jumalasta toteutui hänen kohdallaan. Lisäksi hän saattoi olla aidosti laiska ja mukavuuden haluinen. Kiitoksia ei tosiaankaan tullut, vaan hän sai  ankarat moitteet.  

Kertomus päättyy Jeesuksen sanoihin: "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on." Tämä lause on avain koko tekstin ymmärtämiseen. Usko Jumalaan ei saa olla mikään elämämme marginaaliin (maahan piiloon kaivettu) hätävara, vaan elämän jokapäiväinen perusta ja turva. Mutta jos me "syväjäädytämme" uskomme, niin ennen pitkää on todettavissa ei sitä tosiasiassa olekaan. Usko on tarkoitettu jokapäiväisen asioinnin asiaksi. Minne menen - menen uskovana, mitä teenkin - teen uskovana, mitä ajattelenkin - ajattelen uskovana. Se ei ole hurskastelua tai hyökkäävyyttä, vaan aitoa elämää Taivaallisen Isän johdatuksessa ja huolenpidossa. Näin uskoa joka päivä arjessa eläen saa huomata: Se kasvaa...siitä tulee yksi elämän keskeisiä, luonnollisia asioita. 

Mihin siis sijoittaa elämässä? - Kolmiyhteiseen Jumalaamme. Siihen, että Hän on totta ja että minunkin matkallani Hän tahtoo olla johdattamassa sekä kantamassa.